Catherine The Vampire

Päivä oli lähestymässä loppuaan. Catherine alkoi herätä. Kuten aina, ensimmäinen asia, jonka hän huomasi avattuaan silmänsä, oli kosteuden haju kellarissa. Se ei häirinnyt häntä paljon; hän oli tottunut siihen vuosikymmenten aikana, mutta hän huomasi sen aina herääessään. Hän asui pienessä huoneessa hylätyn talon kellarissa. Täällä oli joskus asunut koditon, joten huoneessa oli huonekaluja ja seiniä peitti osittain vanha, kulunut tapetti, jonka takaa kuului joskus hyönteisten kahinaa. Nyt täysin hereillä Catherine venytteli kuin kissa ja nousi istumaan patjalle. Hän ei ollut varma, mitä hän tekisi tänään. Hänen toisinaan kokemansa verenhimo ei ollut tällä hetkellä erityisen kiusallista. Hän oli mennyt metsästämään edellisenä iltana, jotta hän saattoi elää rauhassa muutaman seuraavan päivän. Kääntyessään hieman vasemmalle hän huomasi, ettei hän ollut yksin huoneessa; kissa istui hänen vieressään ja tarkkaili häntä tarkasti. Catherine rakasti kissoja enemmän kuin kukaan muu tässä maailmassa; hän luotti heihin. Hänen elämässään, joka oli kestänyt jo lähes viisisataa vuotta, oli niitä ollut monia. Catherine oli kauan sitten lopettanut niiden nimeämisen, koska kissan nimeäminen vaikeutti niiden menettämistä myöhemmin. Kissa nousi seisomaan ja venytteli, aivan kuten Catherine, ja käveli sitten hänen luokseen. "Sinä ja minä olemme samanlaisia", Catherine sanoi ja nousi myös jaloilleen. "Edessämme on toinen päivä. Mennään, on jo pimeää. On aika mennä ulos." He kaksi lähtivät uloskäyntiin...